Teksti ja kuvat: Kaisa Sirén
On tyyntä, meri on kuin rasvainen kansi. Se huojuu hiljaa kun oikein tarkkaan katsoo. Miten harvinaista tähän aikaan vuodesta. On joulukuun ensimmäinen päivä 2020 ja ulkosaaristo voisi olla täyden myrskyn vallassa. Olen tullut tänne tuijottamaan merta. Se on rauhoittavaa ja meditatiivista. Välillä tosin on pakko napata kuva. Meri ei päästä otteestaan. Vaikka se on tyyni, sen olemus vaihtuu jatkuvasti. Ja kun oikein tuijottaa, huomaa uusia asioita. Kuten sen, että valo pysyy aivan taivaanrannassa koko lyhyen päivä. Auringonnousu ja lasku koetaan yhtä aikaa ja se kestää noin 6 tuntia. Valo on yksi kauneimmista mitä olen aikoihin kokenut. Se on punainen, oranssi ja keltainen yhtä aikaa, eikä sekään päästä otteestaan. Aurinkoa ei näy, mutta yhtäkkiä se valaisee kylän talot kauniisti. Ja katoaa taas patjaksi horisonttiin.
Jatkan meren tuijotusta ja huomaan myös elämää. Lintuja, paljon lintuja, ja hämmästyttävän monia lajeja. Valkoiset pallukat ovat kyhmyjoutsenia. Pienemmät mustavalkoiset ovat telkkiä ja niitä on runsaasti. Ja sitten, nuo lentävät matot jotka yhtäkkiä kisaavat taivaalla ovat merikotkia. Tuo ilmojen valtias voi viettää koko talven näillä seuduilla, meri ei taida tänäkään vuonna jäätyä. Tuijotan haltioituneena kotkien laahaavaa etenemistä joka sitten vaihtuu kalasteluksi. Kolme kotkaa kiertää rinkiä ja pudottautuvat hyiseen mereen. Kun oikein kameralla siristää saattaa yhden kynsissä nähdä kalan. Ollessani lapsi merikotka oli äärimmäisen uhanalainen. Kesämökillämme Uudenkaupungin saaristossa niitä ei nähnyt koskaan. Mutta nyt näkee, ja jopa useita yhtä aikaa. Olen niin onnellinen niiden puolesta ja kiitollinen heille jotka ovat uurastaneet suojelutyössä.
Valo taivaanrannassa alkaa hiipua. Otan vielä muutaman kuvan ja alan katselemaan reittiä mökille. Se on aivan meren rannassa ja lämmin valo kajastaa kutsuvasti ikkunoista. Taksiveneen kuljettaja on varoittanut pitkistä illoista, on tosi pimeää hän sanoo. Mutta ihme tapahtuu, onkin täysikuu ja ulkona liikkuminen on helppoa vaikka valo katosi horisontista. Huomenna se palaa ja voin jatkaa meren tuijotusta.
